Taidelukioiden pihalle valmistui opiskelijateos – ”On hienoa, ettei kaikkea taidetta pidetä neljän seinän sisällä”

Siltavuorenpenger 10:n pihalle on kesän aikana valmistunut Helsingin kuvataidelukion opiskelijan Freja Svensin taideteos Oman virran kulkija. Värikkään ja leikkisän maalauksen keskushahmona on isompi kala, joka ui eri suuntaan kuin ympärillä kulkevat pienemmät kalat.

Teos on voittajatyö ideakilpailusta, jonka Hemsö järjesti kiinteistöä lisätiloinaan käyttävien Helsingin kuvataidelukion ja Kallion lukion opiskelijoille. Tehtävänä oli suunnitella pysyvä taideteos kolmannen kerroksen betoniselle pihakannelle. Ehdotukset arvioi raati, jossa mukana olivat vuokralaisen ja käyttäjän eli Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen edustajat, kohteen suunnitellut arkkitehtitoimisto Arkkitehdit NRT, lukioiden opettajia sekä Hemsön hankekehityspäällikkö Tino Raatikainen.

Raatikainen kertoo, että kilpailussa yhdistyivät Hemsön tavoite tukea julkista taidetta sekä tarve elävöittää pihakannen laajaa betonipintaa.

”Halusimme tuoda kohteeseen jotakin pysyvää, joka ilahduttaa rakennuksen käyttäjiä pitkään. Kun talossa toimii kaksi taidelukiota, tuntui luontevalta kääntyä opiskelijoiden puoleen.”

Kilpailu oli kovatasoinen, ja ehdotuksia taideteokseksi tuli kymmeniä. Svensin ehdotus vakuutti raadin tarinallaan.

”Se edustaa ajatusta opiskelijoista, jotka kulkevat kohti omaa suuntaansa – eikä oma suunta aina ole valtavirtaa. Teos oli myös hyvin toteutettavissa ja sopi ympäristöönsä. Oli hienoa, että Freja halusi itse toteuttaa maalauksen ja Hemsö pääsi näin tukemaan nuorta taiteilijaa”, Raatikainen sanoo.

”Lämmin kiitos Frejalle, kaikille kilpailuun osallistuneille sekä sen käytännön järjestämisestä vastanneille opettajille, teidän panoksenne oli todella tärkeä.”

Miten idea syntyi, millaista oli maalata oma työ julkiseen tilaan ja mitä Svens toivoo teoksen tuovan pihan käyttäjien arkeen? Haastattelimme taiteilijaa.

Freja, kertoisitko itsestäsi ja taidetaustastasi?

”Olen Freja Svens ja valmistuin keväällä 2026 Helsingin kuvataidelukiosta. Olen harrastanut taidetta vapaa-ajalla koko elämäni. Digitaalinen piirtäminen on ollut minulle ensisijainen taiteen muoto noin 12-vuotiaasta asti. Yläasteella olin mukana projektissa, jossa ryhmänä maalasimme työmaa-aitoja Etelärannan työmaalle. Tämä oli aivan eri tavalla oma projektini. En ollut aiemmin maalannut näin isoa työtä enkä toteuttanut teosta tällaiselle pinnalle.”

Miten päädyit mukaan taidekilpailuun?

”Kilpailu tuli vastaan kuvataiteen kurssilla, jossa käsiteltiin arkkitehtuuria ja tilataidetta. Yksi kurssitehtävistä oli osallistua tähän kilpailuun. En oikeastaan miettinyt voittamisen mahdollisuutta. Ajattelin sitä enemmän kurssitehtävänä: nyt meillä on tällainen tehtävä, mitä olisi hauska piirtää? Sitten lähdin tekemään sitä.”

Millainen visio teoksen taustalla on?

”Halusin soveltaa ajatusta oman tien kulkijasta kaloihin sopivaksi versioksi. Luonnosteluvaiheessa hahmottelin mereneläviä ja piirsin ensin esimerkiksi meduusaa, mustekalaa ja ankeriasta, mutta lopulta päädyin perinteiseen kalan muotoon.

Spiraaliin sain inspiraatiota Helsingin kuvataidelukion logosta ja kultaisesta leikkauksesta. Mietin, että lukiossamme ja varmasti myös Kallion lukiossa on ihmisiä, jotka eivät pelkää erottua joukosta. Viesti siitä, että uskaltaa kulkea omaa polkua, tuntui hyvältä juuri tähän pihaan.”

Mikä tehtävänannossa tuntui kiinnostavalta tai haastavalta?

”Kun työ on näin iso ja se toteutetaan maahan, sitä katsotaan monesta eri suunnasta. En halunnut tehdä abstraktia teosta, koska esittävä taide on enemmän oma juttuni. Piti keksiä jokin esittävä aihe, jota voi kuitenkin katsoa eri suunnista. Kalat tuntuivat siihen sopivilta.

Mietin myös toteutettavuutta. Jos teos pitää maalata, siinä olisi hyvä olla selkeitä värialueita eikä liikaa pieniä yksityiskohtia. Silloin se on helpompi siirtää maahan.”

Miltä tuntui, kun sait tietää voittaneesi kilpailun?

”Olin tietenkin tosi yllättynyt. Olin ehtinyt melkein unohtaa kilpailun, koska olimme kurssilla jo siirtyneet uusiin aiheisiin.

Olin todella ilahtunut siitä, että oma työni valittiin. Alun perin ajatus taisi olla, että minä piirrän teoksen ja joku muu maalaa sen. Kun myöhemmin sain tietää, että voisin halutessani myös maalata teoksen, päätin aika nopeasti tehdä sen itse. Samalla olin vähän kauhuissani, koska ulkona ja peiteväreillä maalaaminen sekä koko mittakaava olivat minulle vieraita asioita. Olen silti tosi iloinen, että otin haasteen vastaan.”

Millainen prosessi teoksen toteuttaminen pihalle oli?

”Alussa piti tehdä kaikki merkinnät ja mittaukset. Piirsin maahan ruudukon, jossa ruudut olivat puoli metriä kertaa puoli metriä. Sitä tehdessä tuli vähän epätoivoinen olo.

Kun pääsin alkuun ja sain ensimmäisen värin betonille, tekemiseen tuli erilainen fiilis. Varsinkin loppuvaiheessa, kun työn tulos alkoi näkyä, työ tuntui tosi palkitsevalta. Olen myös alkanut nauttia peiteväreillä maalaamisesta paljon enemmän.”

Mitä toivot, että ihmiset ajattelevat teoksesta?

”Ennen kaikkea toivon, että maalaus piristää ihmisiä. Se on värikäs ja leikkisä, ja pikkukalojen nappisilmät ovat minusta hauskoja. Toivon myös, että maalaus kutsuu ihmisiä käyttämään pihakantta enemmän. Pyörätelineiden kohdalla istuu usein opiskelijoita, ja ehkä teos voisi houkutella levittäytymään myös pihakannen puolelle. Jos sinne tuotaisiin esimerkiksi penkkejä, siitä voisi tulla kiva istuskelupaikka.”

Mitä ajattelet siitä, että teos jää osaksi monen ihmisen arkea?

”Pihan ympärillä on paljon ikkunoita eri suunnista: molempien lukioiden tiloista, asuinrakennuksista ja yläasteen suunnasta. Toivottavasti he, joiden maisemaa maalaus muuttaa, ilahtuvat siitä.

On myös todella hienoa, että taidelukion ilme näkyy ulospäin eikä kaikkea taidetta pidetä neljän seinän sisällä.”